Terkkuja töistä!

Täällä on rauhallista ja vatsan kanssa ei enää jaksa juurikaan panostaa tähän työn laatuun, joten voin yhtä hyvin viihdyttää itseäni kirjoittamalla joutavuuksia.

Tutkailin jo Babyidean imetysliivimalliston ja nyt vaan pitää odotella rahalastia, jotta saa tilattua liivejä. Päädyin yksiin pehmeisiin yöliiveihin ja kaksiin luukkuliiveihin, joissa ei kaaritukia. Toiset ovat jotain kangasta joka mukautuu muuttuvaan rinnan kokoon. Pahus, nyt tulee tooooosi paljon sanoja joista en tiedä ovatko yhdyssanoja... No, mut liivit siis ei maksa juuri mitään, pehmot on 11,80€ ja muut 26,75€. Ostin just yhdet Prismasta ja makso jotain 32€. Tuolla on kaikkia hauskoja paitojakin, pitäis käydä Turus Eerikinkadulla jälleen myyjän liikkees sovittelemas, ku niil on sit jo enempi hintaa. Kantoliinan haluan kans ja uusinta uutta on joku manduca-juttu. Noita onneks ehtii.

Meille tehdään kotiin nyt uusia lattioita! Aamulla näki jo vähän keittiöstä osviittaa ja voih miten hienolle näytti! Ja makkarihan naputeltiin murun kans jo viikonloppuna. Nyt perjantaina ja lauantaina pitäis sitten maalata vauvan tuleva huone ja laittaa sinnekin laminaatti. Kuhan vaan se sohva saadaan sieltä pois ni helpottaa. Onneks se on huuto.netis myyty jo ainakin hintaan 95€ ja huutoaikaa siis viel lauantaihin. Eksältä saamastani korusta saan kans jo ainakin 27€. Saa sil sit yhet imetysliivit ;)

Kirppiksel on kans kasa tavaraa, joista pitäis muutama kymppi irrota. Hyvää tavaraa sikahalvalla ni luulis menevän. Pitää luopuu vanhasta saadakseen uutta ja turha makuuttaa rojua nurkissa, tukkii energiat! Ihanaa saada kohti tyhjäks turhasta ennen vauvan tuloa. Ja ihanaa, kun on kerrankin oman näköinen koti, jossa tosiaan viihdyn. Mies nyt saa välillä kaikenlaisia kohtauksia, mutta rauhoittunee, kun huomaa mun rakentaneen tosta meille kodin. Se on semmonen hupsu esteetikko ja luultavasti noi uudet lattiat auttaa asiaa paljon. Ihana hänenkin tulla torstai-illalla kotiin ja lattiat on valmiit ja mä rauhoittunut :D Oon ollu välil melkoisen epätoivoinen ton lattiaprojektin osalta.

Mitäs muuta on tapahtunuu... Sisko on extrawaganza-pussikeittodietillä ja haisee pahalle. Johtunee ketoosista ;) Mut on se hoikka ja nätti. Eli olen mäkin ollu vuos sitten. Sisko lainas mun talvitakkia tänään ja tuntuu ihan uskomattomalle, et mäkin oon viel syksyl mahtunu siihen takkiin! Niin pikkuruiselle se näytti. Mut masu onkin ku muffinssi. Mut ihana :)

Tääl töissä kyl alkaa olla jo tosi tylsä olla. Toisaalta ehtii sitä kotonakin sitten olla, enkä viiti saikkua hakee ellei oikeesti tuu jotain ongelmia. Neuvolast ovat koittaneet soittaa tänään, mut en oo saanu ketään kii. Otti ne eilen pissast jottai näytteitä, et kai niis sit ollu jotain. Olen oikeesti kyl aika hyvässä kunnossa (omasta mielestäni) ja kuitenkin jo viikkoja takana 31. Turvottaa kyl jo vähän, mut se menee ohi ku pari päivää syön nätisti ja juon paljon vettä. Tääl töissä aina vaan pakkaa lipsuun ja tuoksusta päätellen asiakkaat leipoo pullaa. Pahkena. No, ei oo enää kuin täl viikol yks vuoro, josta siitäkin tuli tosi vajaa (jee!) ja ens viikolla aamuvuoro ja yks pitkä vuoro. Ja tulevaan listaan tulee toivonmukaan vaan 2 pitkää vuoroa ja 1 lyhyt ja sitten mammikselle! Tulee vaan siihen ekan viikon alkuviikkoon kaikkee hommastelua, meille tulee ilmalämpöpumppu ja sitten ti on neuvola ja ke synnytysvalmennusta. Se on kyl niin turhaa ollu tähän asti et puhhuijaa. No, käydään ny.

Vauvelista. Hän on kääntyny ja potkuttelee ylävattaan ja toiseen kylkeen. Juttelen hälle joka päivä ja hassua kyl, mut tuntuu et tunnetaan jo toisemme. Hän tuntuu niin omalle ja tutulle ja uskon tietäväni hänen ajatuksiaan. Kai se kaikilla mammoilla on sama homma. Ihanaa kyl olla raskaana ja tietää, et meille tulee ikioma pikkuinen. Ihanaa ja pelottavaa ja häkellyttävää ja sitä rataa. En kuitenkaan ota isoja paineita, tutustumme rauhassa vauvaan, toisiimme isi- ja äiti-rooleissa ja mein perheeseen kokonaisuutena. Tuntuu ihan sille kuin olis lähdössä matkalle :D Toivottavasti syksyllä ollaankin, haluun välimeren tähtitaivasta kattelee ja kuuntelee meren kohinaa ja haluun tuntee leudon iltatuulen kasvoilla. Ja eniten haluan, et rakas näkee ystäviään (joita ei tajua kaipaavansa, vaikka kaipaakin ihan kamalasti) ja ystävät näkee vauvan. Heti, kun näin rakkaani 27.12.2007 tuntui kuin oisin tullu kotiin ja koko ajan enemmän sille tuntuu. Miten kotiin ihminen voikaan päästä? Ite pitää tietty kans uskaltaa ja oon tosi onnellinen, et elämääni on heitelty asioita ja ihmisiä, joiden avulla olen oivaltanut ja kasvanut. Tajunnut, että elämän tarkoitus on elää oma elämänsä mahdollisimman täysillä, ilman että kaivelee huolia ja suruja esille joka kolosta.

Jaa, taidan kaivaa ihanan 70-luvun kaffekuppini kaapista ja mennä pullaosingoille ;) Mun kuppi on ihana! Keltainen, jossa on kukkia. Siitä tulee niin hyvä mieli. Ja ihanaa et tääl toimii netti, tuntuu tosi hyvälle saada tuntumaa ulkomaailmaan, kun viettää täällä eristyksessä vuorokauden. Toivottavasti työkamut tulee terveiksi ja jaksaa paremmin. Ainii, hitto, mulla on toi paskahuussin pesu tänään... Onneks se on ihan hauskaa (tiedetään, sairasta). Pitää vaan hoitaa alta pois, ku emmä jaksa iltasin enää mitään.

Tais tulla ennätyspitkä teksti multa.

Pusuja ja haleja raksuille! Ja varsinkin sille haisulisiskolle, joka pelasti mut eilen ramppareiskalta :)