Peekules, mä oon kyl tooooosi huono vastaanottamaan arvostelua. Siis sellasta, joka kohdistuu mun tapaan elää ja olla. Viime aikoina sitä on tullut synnytyssairaalaan valinnasta, sekä kirjoituksestani odotusyhteisössä, jossa keskusteltiin neuvolatätien keskustelupalstavaroituksista.

Olen siis sitä mieltä, että aihetta varotteluun on. Mulla suht järki päässä ja silti jotkut kirjotukset ahdistaa. En esim. alkuraskaudessa käyny lukemassa, kun lähes joka päivä tuli ainakin yksi keskenmenouutinen. Nyt alkaa porukkaa poksahdella ja mua ei ihan kaikki synnytystarinat kiinnosta, varsinkaan ne missä on mennyt jotain pahasti vikaan.

Helpompi mennä synnyttämään rentona ja luottavaisena, kun päässä ei pyöri miljoonaa juttua, jotka voi mennä vikaan. Ystävien tarinoita on kiva kuunnella, kun tuntee ihmisen ja osaa suhteuttaa kokemuksen tämän persoonaan, ventovieraan kohdalla niin ei voi tehdä.

Raskaana ollessa keho tuottaa 8 kertaa normaalia enemmän endorfiinia, joka vapautuu synnytystilanteessa äidin ollessa suht rauhallinen. Tämä siis vie kipua ja mitä enemmän endorfiinia sitä helpompi olla rauhallinen. Jos taas äiti on paniikissa ja pelkoinen niin keho tuottaa stressihormoneja kuten adrenaliinia, joka salpaa hengitystä ja kiristää lihaksia, turha kai edes selittää mitä se tekee kivunkokemiselle... Eli mulla on ihan hyvät perustelut sille miksi olisi hyvä keskittyä positiivisiin juttuihin. Jos jokin kusee niin kyllä se kätilö sen sitten huomaa. Tarkoitus ei kai kuitenkaan ole, että mulla itselläni on mukana lista asioista, jotka voi pissiä ja alan niitä sitten sille kätilölle ehdottelemaan, kun olen ensin hulluna hakenut itsestäni merkkejä ties mistä ongelmista. Joo no, joku sitten oli sitä mieltä, että mulla ei ole todellisuudentajua. Huoh. Oppia ikä kaikki ja joskus viel osaan jättää tollaset omaan arvoonsa. Tai jätän mä ne nytkin, mut voisin opetella tekeen sen ilman puolustuspuheenvuoroa.

Alkaa muutenkin ärsyttää jo koko raskaanaoleminen, tosi monella on oma käsitys siitä miten kuuluu olla oikein raskaana. Onneks suurin osa lähipiiristä on ymmärtäväisiä ja lämpimiä ihmisiä :) Arvosteluun kai saa vaan tottua, kohtahan neuvotaan sitten miten se lapsi kasvatetaan oikein. Odotan innolla ;)

Nyt pitää varmaan mennä herätteleen tota ukkoa tuolta sohvalta. Kävin kadonneet lampaani noukkimassa Turusta iltapäivällä. Ilmottihan tuo itestään jo heti aamulla, mut kaveri oli kadoksissa. Oli kai ollu muuta puuhaa kuin vastailla luuriin ;)

Ite vois kans heittää pötkölleen, painaa toi vauvelin persusta niin ikävästi tohon oikeelle puolelle masua. Ja kamulla varmaan miljoonas hikka tänään.

Pidän peukkuja talokauppojen tiimoilta. Odotan kovin et pääsen serkun uuteen kotiin :)