Näen vauvani turvakaukalossaan tyhjässä aurinkoisessa kerrostaloasunnossa. Hänen pikkuserkkunsa juttelee hänelle niitä näitä, varmasti tärkeämpiä asioita kuin koskaan tulemme edes ymmärtämään.

Näen innostuneen serkkuni ripustamassa verhoja olohuoneen ikkunaan. Pieni kumpu vatsan kohdalla näkyy jo.

Tunnen kahvin tuoksun ja kuulen iloisen musiikin radiosta. Miesten puhe ja nauru kuuluu rapusta.

Kädessäni on kuppi, jonka purin muuttolaatikosta. Paljon on vielä tekemättä, mutta serkkuni koti on jo täyttynyt onnellisuudella ja rakkaudella.

Seesteistä, rauhallista, valoisaa ja ennenkaikkea - totta.