Olen aina kammonnut ajatusta vanhenemisesta. Siitä, että naama alkaa rapistua. Jopa niin paljon, että lopetin kerran tupakoinninkin sen takia. Ei ollut tarpeeks hyvä syy, päätös ei pitänyt :/

Mutta nyt! Olin hississä ja huomasin, että silmien ympärille oli tullut pienen pieniä ryppyjä. Onnellisuudesta kai, koska hymyillessä niitä tulee :) Olin yllätyksekseni hirvittävän helpottunut! Alan näyttää niin vanhalle kuin tunnen olevani! En ole enää parikymppinen, joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja tekee kaiken mitä käsketään. Alan olla aikuinen nyt niin sisältä kuin ulkoa. Saan tehdä muutakin kuin suorittaa :)

Aika kiva fiilis!