Joskus rakastin olla yksin. Nykyään olen yksin vajaa, vaikka kovin ehjä nykyään muuten jo olenkin. Ehkä juuri siksi on ollut mahdollista antaa tilaa toiselle ihmiselle.

No, joka sekunti on taas vähemmän aikaa siihen, kun hän taas on vierellä. Maksimissaan 2 kuukautta.

Ikävä on jo tietysti, höpötystä ja puntarointia, juuri niitä piirteitä, joihin ekana menee hermot. Mun hassu. Hassu oon tietysti minäkin, muuhun en edes suostu. Enkä muuta osaa.

Toivon, että ehdit lennollesi.