Kolmen tunnin päästä loppuu tokavika työvuoro. Sitten on enää maantantaina 8-19. Ois ollu seuraavaan aamuun, mut ihana työkaverini päätti tulla tekemään loppuillan ja yön mun (ja vauvan) puolesta :) Ihanaa!

Ihanaa on myös, ku saa olla viikonlopun kotosalla. Lauantaina on remonttipuuhastelupäivä, siskokin tulee avuksi. Mä voin johtaa työtä ja sitten kellään ei oo kivaa :D Alkaahan tässä koht olla jo ihan hoppukin, jos meinaa saada kaiken valmiiks ennen ku vauva syntyy. Siis niin, että mulle jää aikaa levätäkin, eikä tartte moppi kädessä laitokselle lähtee.

Mennään ens viikolla tutustumaan Salon synnäriin, siellä syntyy keskimäärin 2 lasta päivässä ja Tyksissä 10. Et on siin pieni ero. Ku me ollaan ihan normaali alatiesynnytys ja kaikki muutenkin hyvin, ni en näe mitään estettä miksei voitais mennä Saloon. Mieskin sinne haluis ennemmin, ku on mahdollisempaa saada perhehuone :)

Mua ahdostaa välil ihan kamalasti ja haluisin karkuun koko tilannetta. Mut uskoisin sen olevan ihan normaalia. Nyt alan jo odottaa, et vauva syntyis ja saisin kehon takas itelleni. Näin viime yönä untakin jo litteestä (ja kiinteestä) mahasta. Ei tainnu olla kovin realistinen uni :D

Mut nyt aamukahvin keittoon, mä olen alkanu tykätä aamuista! Vanhuus ei tuu yksin. Mun mies on myös ihan hullaantunu aamuista, tykkää istua kahvimukin kanssa koneella ja lukee ilta-sanomien nettisivuja. Mä sentään nukun muutaman tunnin kauemmin ku hän ja hän onki luvannu, et kun vauva syntyy ja jos se vaan ei tartte tissiä ni kyl hän sen kans sitten voi nousta et mamma saa unta vielä <3

Oltiin Ystävänpäivänä kylpylässä yötä, ihanaa oli sekin. Mä taidan olla nykyään jo aika täynnä onnellisuushormoneja ;)